Penkkarit & ABIristeily

Sain vasta nyt tehtyä tästä postauksen, mutta ompahan sitten penkkaritkin koettu! Ihan mieletön päivä oli ja riehakkuutta riitti! Kerrankin sai olla se, joka viskoo muita karkeilla ja lähtee pää pystyssä salista ja hykertelee, kun ykköset alkavat roudaamaan tuoleja! Teemaksi oli valittu peliteema, eli olimme pukeutuneet erilaisiin pelihahmoihin. Ite valitsin suosikki pelini Spyron! Asukin oli jo valmiina, sillä siskollani oli ollut samainen teema muutama vuosi sitten.

Päivän kohokohta  oli kuitenkin penkkariajelu! Ihan mieletön fiilis koko rekka-ajelun ajan! Huudettiin perinteistä ABITURIENTTI:a kaikille katsojille ja viskottiin karkkia kuin viimestä päivää! Parasta oli kun kaikki ihmiset olivat tunnelmassa mukana! Autoilijat vilkuttivat, raksamiehet hurrasivat, ikkuinoistakin vilkutettiin, aikuiset hyppivät tasajalkaa ja junarataa ylittäessä junakin tööttäsi meille! :D Voi sitä pikkulasten riemua, kun karkkia sateli taivaalta! Rekan kyydissä oli ihan mahtavaa, aivan kuin Lintsin laittessaa olisi ollut! Tunsi itsensä todellakin päivän tähdeksi muiden tähtien joukossa.

Lukiomme rekkalakanoista sai kyllä olla ylpeä :D ihan kaikista ei ole kuvaa, mutta luovuutta oli käytetty. Ihan tuli myötähäpeä naapurikoulumme lakanoista, jota olivat puolet pienempiä kuin meidän lakanat ja niihin oli rustattu ohuin tikkukirjaimin jotain epämääräistä, joka ei edes näkynyt.

Penkkari ladies ♥

Penkkaradeiden jatkopaikaksi abeillemme oli varattu oma paikallinen baari, jossa vedettiin karaokea, pelattiin biljardia ja biletettiin omien musiikkien tahtiin! Ihanaa kun tollasissa yhteisissä jutuissa kaikki on kavereita keskenään! Itse en viitsinyt vetää mitään jatkoövereitä, sillä abiristeily oli tiedossa!

ABIisteily olikin sitten sunnuntaista maanantaihin ja meno oli jälleen kerran, sanoin kuvaamaton. JVG veti mahtavan keikan risteilyn tähtiesiintyjänä ja bilettämistä riitti joka puolella laivaa kellon ympäri parhaiden hittien tahdissa. Normaalisti on tottunut, että baareissa hyvä meno alkaa vasta siinä kello yhdeltä yöllä, mutta abiristeilyllä sen sijaan tanssilattia oli tupaten täynnä ilta kuudesta asti! Kuvia en jaksanut räpsiä, sillä keskityin kerrankin vain nauttimaan hetkestä. Toki mulla joitain kuvia on, mutta suosiolla jätän ne julkaisematta :D Syyn voitte arvata - kiiltävä naama salaman valossa ja kyllä, olin kännissä. Kukaan ei vetänyt kuitenkaan övereitä, vaan hyvässä hengessä juhlittiin aamu 7 asti! Huhhuh. Vajaa 2h unta kuunnellen oven takaista käytävädraamaa, ja eikun ylös ulos jaa aamupalalle. Aamu 10 alkoivat toogabileet joihin ei kuitenkaan jaksettu osallistua - sympaattinen matikan maikkamme eli yksi valvojista oli kuitenkin senkin edestä vauhdissa ja biletti abiemme kanssamme oikestaan koko yön :D

Oli niin super hauskaa että haluan kokea ton joskus uusiksi! Onneksi on vaikka mitä bileristeilyjä suunnattuna vain nimenomaan true biletykseen kellon ympäri :P Ehkä sitten kesällä. Huomenna olen kuitenkin jälleen lähdössä risteilylle, mutta vähän eri meiningillä. Seurueena on tällä kertaa perhe ja serkut, joten meno on varmaankin hieman eri luokkaa iskelmähittien tahdissa ja laivan väestön ollessa ikäluokkien ääripäiden väliltä :D Ei kuitenkaan yhtään haittaa. Se on taas sitten perinteisempi risteily ja kivaa yhdessäoloa :) Ja pääsee jälleen nauttimaan buffetin taivaallisesta ruuasta♥ Risteily poikkeaa siinäkin, että päästään maihin shoppailemaan - abiristeily kun oli pelkkää merellä lillumista.

Hyvää hiihtoloman jatkoa kaikille! :)

My own princess day 2013

Vanhojen tansseihin on enää yksi päivä ja muistan täsmälleen fiiliksen vuosi sitten, kun tuo paniikki ja jännitys oli omalla kohdallani! Muistaako askeleet, kompastuuko helmaan, pysyykö kampaus kuosissaan, hiertävätkö kengät.... Mitä jos menen totaalisen lukkoon, mokaan täysin ja putoan rytmistä?! Kaikki tuo stressi oli kuitenkin ihan turhaa, sillä tanssit sujuivat loistavasti! Askeleet ovat kuitenkin niin alitajuisesti muistissa, että ei niitä ihan noin vaan unohda - ja pieniä askelmokia sattuu kaikille, eikä kukaan huomaa niitä muiden tanssijoiden seasta! Itse olin eturivissä ja failasin muutamia kertoja, ja kun kysyin äidiltäni, että "Näiks sä ku lähin väärään suuntaan..." äiti toteaa: "Ai, missä vaiheessa?" Helman kanssa oli pieniä takertumisia korkokenkiini, mutta ei se menoa haitannut. Ei kannata stressata noita katastrofi tilanteita, harvoin mitään radikaalia tapahtuu ja tanssit sujuvat paljon mukavammin, jos jättää turhan panikoinnin ja vain nauttii hetkestä. :)

The Ice Princess

Pukuuni olin enemmän kuin tyytyväinen! Löyty just toivomani jäänsininen väri, kermakakkuhelma ja edessä on näyttävää blingiä ♥

Kampaajalla kävin ottamassa kirkastusraitoja tyveen, mutta kampaus väkerrettiin kotona kokonaan itse.

Alotettiin kihartamalla hiukset, johon meni n.1h. Sen jälkeen kasattiin hiukisa ylös läpinäkyvillä pienillä ponnareilla, ja kiepsautettiin ne hiuslassolla ympäri, jolloin tulos näyttää ranskalaisen letin tyyppiseltä. Sit pinneillä kiharasuortuvia tonne ylös pinneillä ja lakkaa kiharoihin ja koko kampaukseen puol pulloa, jotta se on aivan tönkkö kakku eikä lösähdä. Lopuks noi hiuksiin kieritettävät timantit paikoilleen. Tähän kaikkeen meni toinen tunti, eli n.2h kesti väsätä kampaus kaiken kaikkiaan. En osaa selittää tätä kauheen hyvin, mut anyway ei ollut vaikeaa, ja säästettiin n.150e :)

Kampaus onnistui mielestäni kampaamo-tasoisesti! Kaverini oli hieman tyytymätön kampaajan tekemään, sillä kampaus oli vedetty liian kireälle, jolloin hiuksista katosi kuohkeus. Itse tekemällä sai ainaki muokata, kääntää ja vääntää juuri kuten halusi!

Kynsien laittokaan ei vaadi ihmeitä, jos vain jaksaa väkertää! Käytin kynsitarroja ja timantteja, jotka upotetaan märkään läpinäkyvään lakkaan. Pinseteillä ne sai helposti ja tarkasti paikoilleen. Vaikeetahan toi ei ole, mutta toki meni hermot välillä noiden helyjen kanssa, jotka tahtoivat karata ja kääntyä väärinpäin - puhumattakaan helykipon huitaisemisesta nurin. 

Illan esityksen jälkeen oli vuorossa wanhojen illallinen, jonka voin ylpeästi nimetä minun järjestämäkseni! En olis ikinä uskonut lähteväni tollaseen järjestelyyn, mutta niin vaan hoidin koko homman itse - illallisen yli 100:lle henkilölle! Oli kyllä ensimmäinen ja viiminen kerta! :D Sitä myöhästyneiden maksujen ja erityisruokavalioiden hoitamisen määrää...

♥♥♥

Seuraavana esityspäivänä oli vuorossa alakoulut ja oma lukiomme. Silloin ei läheskään yhtä paljoa jännittänyt, kun huomasin tanssien sujuvan ihan hyvin, eikä ollut perheen ja sukulaisten silmätikkuna. Jatkoja vietettiin oman koulumme wanhojen kanssa varaamissamme tiloissa. Ilta oli ikimuistoinen, ja oli ihanaa, että paikalla oli vain oman kouln ikäluokkamme edustajia! Yhteishenki parani todella paljon, ja kaikki olivat kavereita keskenään! Aluksi luulin, että jossain baarissa olisi hienompaa kun ei ollut vielä koskaan päässyt, mutta kyllä illan aikana huomasi ton olevan täydellistä ♥

Wanhat koettu, penkkarit edessä! Siinä päivässä ei onneksi ole mitään stressattavaa, joten ihan täpinöissäni ootan niitä! Hyviä tansseja kaikille tuleville prinsessoille! ;)

Viimeistä viedään

En tajua, kun kaikki odottavat riemuissaan lukion loppumista! Ohan se kivaa, että pänttääminen loppuu, mutta penkkareiden jälkeenhän se vasta kunnolla alkaakin - lukion jälkeisestä elämästä puhumattakaan. Ihan kamalaa tajuta, että nyt tää tuttu ja turvallinen vuodesta toiseen eri luokka- ja kouluasteelle siirtyminen loppuu! Ala-asteen 1. luokasta asti mulle on ollut selvää, että mitä seuraavana vuonna tapahtuu. Yläasteella tiesin, että haen ja pääsen kyseiseen lukiooni, koska keskiarvosta ei ollut pulaa. Nyt pitäisikin sitten keksiä, että mihin haen yhteishaussa... eikä sisäänpääsy todellakaan ole mikään itsestäänselvyys! Kukaan tai mikään ei enää automaattisesti siirrä ja päätä, mihin seuraavana lukuvuonna päädyn.

Suoraan sanoen rakastan kouluani ja se on tuntunut melkeenpä toiselta kodilta, sen verran hyvin oon lukiossani viihtynyt - ja ihan vain aikaakin siellä on melkosesti kulutettu. Tilat ovat modernit ja viihtyisät, opettajat hulvattomia, ilmapiiri yhteisöllinen, kaveripiiri mahtava sekä ruoka hyvää - mikä oiskaan paremmin? Kohta ei enää nää kaveriporukkaa säännöllisesti ja kaikki ihanat välkkä-kahvittelut ja juoruilut jäävät kokonaan! Samoin myös kaikkia muita abeja tulee ikävä, sekä tilojamme ja tottakai ihanaa ruokaa, heh. Ihan kauheeta, että kohta tää kaikki on ohi! En haluais vielä lähtee :(

Mentiin tänään kavereiden kanssa koululle hengailemaan ja hakemaan muutamat kokeet sekä prelit takaisin. Vietettiin "viimeistä ehtoollista" ruokalassamme ja samalla pidettiin nostalginen kahvitauko. Koeviikon päätteeksi oppilaskunta järjestää aina leffahetken, joten päätettiin vikojen päivien kunniaks kerranki osallistua. Leffana oli Millerit, joten mielellämme jäätiin! Näin ton leffan toista kertaa, mutta yhtä hyvä se oli kuin ekallakin kerralla :D

Äikän tekstitaidon preliini olin vähän liiankin tyytyväinen! Yleensä saan aina vaan 3/6, mutta näköjään nyt kävikin ihme! Toisaalta oon tosi tyytyväinen että ainakin osaan, mutta samalla ahistaa jos itse YO-koe ei menekään yhtä hyvin. Sit kyllä ärsyttäis... :/ Tavotteena äikästä ois saada M, mutta nälkä kasvaa syödessä. Laskeskelin, että jos ylppäreissä pärjäisin yhtä hyvin kuin prelissä ja esseekoe menisi oman tasoni mukaisesti, voisin saada jopa E:n! Tuurista se on kyllä aikalailla kiinni, että millaset tehtävänannot osuu kohalle. Ei pitäis ajatella noita tuloksia, koska sitten tulee paineet ja varmasti menee huonosti, mutta kunnianhimoiset varmasti ymmärtävät pointtini noiden kahen arvosanan välillä...

Enää huominen... Syksyllä kirjotin terveystiedon, joten ihan niin kova stressi ei siihen verrattuna kuitenkaan ole, kun tietää jo millainen se tilanne on. Prelit ovat kanssa antaneet hyvää totuttelua. Pitänee vaan koittaa mennä rennolla asenteella ja ajatella perjantaina olevan normaali koepäivä - jolloin oon vaan 4h sijasta 6h.

Jaksamista kaikille kirjotuksiin! :)

Blogin herätys

Ohops... :) Tää blogi oli pienellä tammikuun tauolla (rimmaa muutes hyvin), mutta yhä elossa - jokseenkin jouluisissa tunnelmissa. En ala raapustamaan anteeksipyyntöjä, sillä tauon syynä on ollut ihan vaan kiire ja ajatusten hengailu jossain ihan muualla kuin tietokoneessa ja blogissa. Abiturientin elämä ei tosiaan ole ollut mitään kotona makoilua, vaikkei koulua olekaan paljoa ollut. Ylppäristressi, sairastelu ja preleihin lukeminen on vienyt suurimman osan ajasta. 

Oon myös ruvennut jälleen aktiiviurheilijaksi, joka olin muutama vuosi sitten futista harrastaessani. Salilla tulee käytyä nyt 3 kertaa viikossa ja lisäksi treeniä täydentää jokaviikkoinen zumba :) Tähänkin siis aika mennyt. Pakko myöntää, että oon aivan hemmetin ylpeä itestäni, kun oon saanut taas treenimotivaatiosta kiinni ilman pakkopullan tuntemusta! Nykyään harmittaa, jos treeni jää välistä, toisin kuin ennen olisin myhäillyt sisäisesti "hyvän" tekosyyn varjolla. Tää on vaan niin tätä, että sitten kun sen motivaation löytää niin elimistö sanookin ehei, nyt sairastetaan flunssaa...

Mun postaustahti varmaan epäilyttää, mutta kyllä mä täältä taas heräilen! :)